| |
Finnish Bible 1938 |   | |
 |
| |
| | Job 2:1 | Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myÃskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.
| |
| | Job 2:2 | Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
| |
| | Job 2:3 | Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttÃmästi."
| |
| | Job 2:4 | Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
| |
| | Job 2:5 | Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
| |
| | Job 2:6 | Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".
| |
| | Job 2:7 | Niin saatana meni pois Herran edestä ja lÃi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
| |
| | Job 2:8 | Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
| |
| | Job 2:9 | Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "VieläkÃpysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
| |
| | Job 2:10 | Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekÃottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
| |
| | Job 2:11 | Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
| |
| | Job 2:12 | Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
| |
| | Job 2:13 | Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yÃtä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.
| |
