| |
Finnish Bible 1938 |   | |
 |
| |
| | Job 14:1 | "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
| |
| | Job 14:2 | kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
| |
| | Job 14:3 | Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
| |
| | Job 14:4 | SyntyisikÃsaastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
| |
| | Job 14:5 | Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
| |
| | Job 14:6 | Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
| |
| | Job 14:7 | Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
| |
| | Job 14:8 | Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
| |
| | Job 14:9 | niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
| |
| | Job 14:10 | Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
| |
| | Job 14:11 | Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
| |
| | Job 14:12 | niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
| |
| | Job 14:13 | Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!
| |
| | Job 14:14 | Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
| |
| | Job 14:15 | Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävÃitsisit kättesi tekoa.
| |
| | Job 14:16 | Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
| |
| | Job 14:17 | rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
| |
| | Job 14:18 | Mutta vuorikin vyÃryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
| |
| | Job 14:19 | vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
| |
| | Job 14:20 | Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
| |
| | Job 14:21 | Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.
| |
| | Job 14:22 | Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
| |
