| |
Finnish Bible 1938 |   | |
 |
| |
| | Neh 4:1 | Kun Sanballat kuuli meidän rakentavan muuria, vihastui hän ja närkästyi kovin. Ja hän pilkkasi juutalaisia
| |
| | Neh 4:2 | ja puhui veljilleen ja Samarian sotaväelle ja sanoi: "Mitä nuo viheliäiset juutalaiset tekevät? JätetäänkÃheidät omiin valtoihinsa? Tulevatko he uhraamaan? Saavatko he tyÃnsä kohta valmiiksi? Voivatko he tehdä eläviksi poltetut kivet tuhkaläjissä?"
| |
| | Neh 4:3 | Ja ammonilainen Tobia seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos hyppää sen päälle."
| |
| | Neh 4:4 | Kuule, Jumalamme, kuinka halveksitut me olemme. Käännä heidän häpäisynsä heidän omaan päähänsä. Saata heidät ryÃstetyiksi vankeuden maassa.
| |
| | Neh 4:5 | Älä peitä heidän rikkomustansa, älkÃÃnkä heidän syntiänsä pyyhittäkà pois sinun kasvojesi edestä, koska he ovat vihoittaneet sinut kohtelemalla noin rakentajia.
| |
| | Neh 4:6 | Mutta me rakensimme muuria; ja koko muuri tuli valmiiksi puoleen korkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta tyÃhÃn.
| |
| | Neh 4:7 | Mutta kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, niin että niiden aukot alkoivat täyttyä, vihastuivat he kovin.
| |
| | Neh 4:8 | Ja he kaikki tekivät liiton keskenään käydäksensä taisteluun Jerusalemia vastaan ja tehdäkseen siellä häiriÃtä.
| |
| | Neh 4:9 | Niin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan, suojelemaan itseämme heiltä päivin ja Ãin.
| |
| | Neh 4:10 | Mutta Juuda sanoi: "Taakankantajain voima raukeaa, ja soraa on ylen paljon; me emme jaksa rakentaa muuria".
| |
| | Neh 4:11 | Ja meidän vastustajamme sanoivat: "Ennenkuin he tietävät tai huomaavat, me tulemme heidän keskellensä ja tapamme heidät ja lopetamme tyÃn".
| |
| | Neh 4:12 | Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sanoivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: "Vetäytykää meidän luoksemme",
| |
| | Neh 4:13 | silloin minä asetin kansan muurin taakse, alempiin ja suojattomiin paikkoihin, asetin heidät sukukunnittain asemiinsa miekkoineen, keihäineen ja jousineen.
| |
| | Neh 4:14 | Ja katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: "Älkää peljätkÃheitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta".
| |
| | Neh 4:15 | Sitten kuin vihollisemme olivat kuulleet, että me olimme saaneet tietää asian ja että Jumala oli tehnyt heidän hankkeensa tyhjäksi, palasimme me kaikki takaisin muurille, itsekukin tyÃhÃnsä.
| |
| | Neh 4:16 | Siitä päivästä alkaen teki toinen puoli minun palvelijoitani tyÃtä, ja toinen puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla; ja päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana,
| |
| | Neh 4:17 | jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä tyÃtä ja toisessa pitivät keihästä.
| |
| | Neh 4:18 | Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyÃllensä heidän rakentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni.
| |
| | Neh 4:19 | Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: "TyÃon suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme.
| |
| | Neh 4:20 | Missä kuulette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme."
| |
| | Neh 4:21 | Näin me siis teimme tyÃtä, ja toinen puoli väkeä oli asestettuna keihäillä päivänkoitosta siihen asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin.
| |
| | Neh 4:22 | Siihen aikaan minä myÃs sanoin kansalle: "Kukin jääkÃÃn palvelijoineen yÃksi Jerusalemiin, että he olisivat meidän apunamme yÃllä vartioimassa ja päivällä tyÃssä".
| |
| | Neh 4:23 | Emmekä me, en minä, eivät minun veljeni ja palvelijani eivätkä ne vartijat, jotka minua seurasivat, riisuneet vaatteitamme. Kullakin keihäs ja vettä.
| |
