| |
Finnish Bible 1938 |   | |
 |
| |
| | Gen 37:1 | Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.
| |
| | Gen 37:2 | Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
| |
| | Gen 37:3 | Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
| |
| | Gen 37:4 | Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
| |
| | Gen 37:5 | Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
| |
| | Gen 37:6 | Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
| |
| | Gen 37:7 | Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."
| |
| | Gen 37:8 | Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "SinäkÃtulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkÃhallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
| |
| | Gen 37:9 | Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua".
| |
| | Gen 37:10 | Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
| |
| | Gen 37:11 | Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
| |
| | Gen 37:12 | Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
| |
| | Gen 37:13 | sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".
| |
| | Gen 37:14 | Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
| |
| | Gen 37:15 | Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"
| |
| | Gen 37:16 | Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".
| |
| | Gen 37:17 | Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: `Menkäämme Dootaniin`." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja lÃysi heidät Dootanista.
| |
| | Gen 37:18 | Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
| |
| | Gen 37:19 | He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
| |
| | Gen 37:20 | Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syÃnyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."
| |
| | Gen 37:21 | Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyÃkÃhäntä kuoliaaksi".
| |
| | Gen 37:22 | Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykÃ.
| |
| | Gen 37:23 | Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
| |
| | Gen 37:24 | ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
| |
| | Gen 37:25 | Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
| |
| | Gen 37:26 | Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyÃtyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
| |
| | Gen 37:27 | Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älkÃÃn kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
| |
| | Gen 37:28 | Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylÃs kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
| |
| | Gen 37:29 | Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
| |
| | Gen 37:30 | palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"
| |
| | Gen 37:31 | Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
| |
| | Gen 37:32 | Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me lÃysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikÃ".
| |
| | Gen 37:33 | Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syÃnyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
| |
| | Gen 37:34 | Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
| |
| | Gen 37:35 | Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykÃ". Ja hänen isänsä itki häntä.
| |
| | Gen 37:36 | Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.
| |
